Eläväisen kaupungin ratkaisuja kahdessa tunnissa

vakityopaja1
Kenelle kaupungin julkinen tila kuuluu ja kuka tuntee sen omakseen? Miten kaupunki voisi olla parempi paikka sekä ihmisten että ympäristön kannalta? Yhteiskuntatieteilijät eri puolilta Suomea kokoontuivat ideoimaan vastauksia Vyyhti Helsingin antamaan haasteeseen Väki Rekrytointi Oy:n järjestämässä työpajassa.

Perinteisesti suomalaisessa kaupunkiajattelussa ja -suunnittelussa ihminen ei ole juuri ollut keskiössä. Kaupunkia on suunniteltu teknisesti asuminen ja autoliikenne edellä, jolloin julkinen kaupunkitila on jäänyt pitkälti hyödyntämättä. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana kaupunkien on ymmärretty olevan ihmisiä varten. Tämä on näkynyt monella tasolla: suunnittelussa ymmärretään, että talojen välissä oleva tila on tärkein osa kaupunkia. Lisäksi uudenlainen kaupunkiaktivismi yhteisöllisine liikkeineen on osoittanut, että julkinen tila mahdollistaa mitä moninaisimpia ihmisten kohtaamisia. Yhteiskunnan eri sektoreilla potentiaalia ei ole vielä kuitenkaan täysin ymmärretty.

Vyyhti lähti innostuneena mukaan Väki Rekrytointi Oy:n työpajaan Yhteiskuntatietelijäpäivillä. Työpajan tarkoituksena oli innostaa eri alojen opiskelijat hyödyntämään omaa osaamistaan ja tunnistamaan omaa työelämäpotentiaaliaan ennakkoluulottoman yhteiskehittämisen parissa. Vyyhdin tehtävänä oli antaa omiinkin projekteihimme liittyvä haaste: miten eri sektorien välisenä yhteistyönä voidaan luoda menetelmiä ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat kaupunkitilan tehokkaampaa hyödyntämistä tai haltuunottoa?

Ensimmäinen tiimi löysi inspiraation ideointiinsa ongelmasta, joka yhdistää skeittaajia ja asunnottomia – käsinojat keskellä puistonpenkkejä. Puistonpenkkien kautta tiimi lähti kehittelemään ideaa, joka toisi puistoihin eloa ja huomioisi monia eri ihmisryhmiä. Ratkaisuna syntyi ajatus vuosittaisista penkkifestivaaleista, jotka täyttäisivät kaupungin puistot ihmisillä ja ohjelmalla. Miltä kuulostaisi esimerkiksi ennakoluuloja kumoavat nuorten skeitti- ja parkournäytökset ikäihmisille? Entä puistonpenkeillä tapahtuva yksinäisyyttä torjuva speed-dating? Tunnettujen henkilöiden nimikkopenkit, penkkien merkkilaatat ja QR-koodit kertomaan puiston historiasta, penkkien tuunaus… ohjelmasta näillä festareilla ei olisi pulaa!

Mitä tehdä, kun eri toimijoiden käsitykset julkisen tai puolijulkisen tilan käytöstä eivät kohtaa? Toinen tiimi ryhtyi ideoimaan kaupunkitilojen yhteiskehittämisen alustaa, jossa esimerkiksi asukkaat, taloyhtiöiden hallitukset, rakennusliikkeet sekä alueella toimivat järjestöt ja palvelut pääsisivät kommunikoimaan. Tavanomaisista kuulemistilaisuuksista ja yhtiökokouksista poiketen suunnittelutapaamiset sisältäisivät houkuttelevia ja osallistavia työpajoja sekä informatiivisia alustuksia asiantuntijoilta – tarkoituksena luoda ymmärrystä ja verkostoja eri toimijoiden välille.

Kolmannen tiimin ideoinnin keskiöön nousivat R-Kioskeille Toto-pelin ja kahvin ääreen kerääntyvät ikäihmiset. R-Kioskeilla ja muissa puolijulkisissa tiloissa, kuten kauppakeskuksissa, monet ihmiset haluavat viettää aikaa, mutta yrityksille pelkkä ihmisten ajanvietto ei välttämättä tuo taloudellista hyötyä. Ratkaisuna tähän tiimi ideoi, että kaupunki voisi subventoida yrittäjiä, jotka tarjoavat esimerkiksi vessoja, pistorasioita ja penkkejä aikaa viettävien asiakkaiden käyttöön. Taustalla oli ajatus siitä, että ikäihmisillekin tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia viettää aikaa – esimerkiksi toteuttamalla kuluttajaidentiteettiään.

Kahdessa tunnissa ratkaisuja harvoin ehtii kehittää toteuttamiskelpoisiksi, mutta siitä huolimatta ideoissa päästiin pitkälle. Innostus oli käsinkosketeltavaa, kun toisilleen ennaltaan tuntemattomat yhteiskuntatieteilijät tutustuivat monelle uudenlaiseen, ongelmalähtöiseen työpajatyöskentelyyn. Haasteemme sisäistettiin nopeasti, ja keskustelu yhteiskunnan eri sektorien rooleista kaupunkien kehittämisessä ei työpajan päätteeksi näyttänyt loppumisen merkkejä.

Vastavalmistuneen filosofian maisterin Karri Liikkasen mielestä työpaja avasi silmät yhteiskehittämisen mahdollisuuksille ongelmanratkaisussa: “Kun opiskeluissa on tottunut tekemään yksin töitä, tuntuu hyvältä kun saa eri taustoista tulevilta tiiminjäseniltä inspiraatiota ja tukea ideoihinsa. Tiimiltä tulee myös sopivasti painetta, jolloin asioita saadaan tosiaan aikaan.”